?

Log in

paper, writing, featherpen, ink

May 2009

S M T W T F S
     12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31      
Powered by LiveJournal.com
Monique

haukka in mysticquill

Päästin tuossa kaksi päivää sitten pitkästä aikaa luovan puoleni valloilleen kaikkien uuvuttavien asiatekstien ja analysointien jälkeen. Päätin vain kirjoittaa jostain. Lopputulokseksi syntyi minusta ihan kiva kokonaisuus, minkä haluaisin näyttää ihmisille, koska olen ihan tyytyväinen siihen.




Tyttö

En ollut pitkään aikaan tuntenut toisen henkilön ihoa omaani vasten. Se oli niin harvinaista. Ei koiran silittäminen tai ulkovaatteet päällä kaverin halaaminen ajanut samaa asiaa kuin paljaan ihon kosketus – varsinkaan humalassa.

Tämä iho oli varsin vieras minulle. En edes muistanut tytön nimeä, taisi alkaa L:llä. Muistelisin Lauraa, vai olisikohan ollut Kaisa tai Paulakin, ehkä. Joku yleinen ja tylsä kuitenkin. Baarissa oli ollut niin kova melu eikä humalatilani kauheasti edesauttanut muistamista.

Katsoin nukkuvaa tyttöä. Hänellä ei ollut täydellistä vartaloa, mutta kenelläpä olisi. Minulla ei ainakaan. Makasin hiljaa hänen vieressään ja kuuntelin hengitystä. Se oli rauhallinen, paljon rauhallisempi kuin Tarran tuhiseva koiranuninen puuskutus. Vedin peittoa vähän enemmän nimettömän tytön selän päälle. Tunsin jotain outoa hellyyttä tyttö kohtaan, vaikka asiat, mitä hänestä muistin, liittyivät lähinnä hänen kiinnostuksenkohteisiinsa.

Tyttö oli tarjonnut minulle jotain, mitä olin jo pitkään kaivannut. Kosketusta. Toisen ihmisen ihoa. En uskaltanut enää koskea tyttöön, koska pelkäsin herättäväni hänet. Katsoin vaateläjiä lattialla. Bokserini olivat ihan sängyn vieressä, joten kaappasin ne, nousin varoen ylös ja menin vähin äänin eteiseen. Kiskoin bokserit jalkaani ja suuntasin vessaan. Tarra nousi heiluttamaan häntäänsä, mutta hiljensin hänet, etteivät rapisevat kynnet häiritsisivät tyttöä.

Miten tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia? En tiedä, olisiko tyttö innokas syömään aamupalaa kanssani. Heräisikö hän sillä välin, kun veisin Tarran aamulenkille?

Nappasin pyykkinarulta verkkarini, jotta jotain muutakin olisi päällä kuin likaiset bokserit. Pitäisiköhän käydä suihkussa? Tarra vinkaisi. Perhana, se pitäisi hiljentää.

Keittiössä laitoin kahvin valumaan ja annoin koiralle ruokaa. Katoin jotain aamupalan kaltaista. Nostin leivänpaahtimenkin ruokapöydän nurkalle, jotta leipä olisi helpompi syödä pöydässä ilman ongelmia. Katsoin vielä jääkaapin läpi, että sieltä saisi helposti juuston ja voin esille halutessaan. Leipää, tuoremehun, lasit, lautaset ja kupit laitoin kuitenkin pöydälle.

Kahvi oli valmista. Laitoin sen termoskannuun ja pöydälle. Kaivoin esille kynän ja paperia ja raapustin:

”Huomenta.

Syö jotain aamupalaa. Jääkaapissa on maitoa, voita, leikkeleitä, juustoa ja jogurttiakin, jos tahdot. Termoskannussa on kahvia.

T. Markus

Ps. Olen koiran kanssa lenkillä, tulen varmaan pian.”

Olin tyytyväinen lopputulokseen. Kuitenkin vielä ovella palasin takaisin ja lisäsin lapun alareunaan: ”pps. Laitoin kylpyhuoneeseen puhtaan pyyhkeen (keltainen), jos haluat käydä suihkussa.”

Vein pyyhkeen paikalleen ja palasin vielä kerran keittiöön. Laitoin sokerikupin pöydälle – enhän tiennyt, käyttikö tyttö sokeria kahvissaan – ja sitten lähdin. Laitoin ovenkin mahdollisimman hiljaa kiinni.

Syysilma oli kirpeä ja raikas. Olin poissa ehkä vajaan puoli tuntia. Tarra jolkotteli innokkaana jokaisessa puskassa, enkä jaksanut kiirehtiä sitä. Kun pääsin takaisin rappukäytävään, vatsanpohjassani alkoi tuntua jännitystä. Olikohan tyttö jo herännyt? Varmasti oli. Oliko hän pitänyt aamupalasta? En ehtinyt ajatella pidemmälle, kun jo onnekseni pääsin avaamaan oven.

Pettymys oli suuri, kun asunto tuntui olevan täysin samassa kunnossa kuin sieltä lähtiessäni. Makuuhuoneen ovi oli auki ja tyttö poissa. Vaatteineen kaikkineen. Keittiö oli koskematon. Tuntui kuin jotain olisi kadonnut sisuksistani.

Laahustin keittiöön, otin esille ruokatarvikkeet ja kaadoin itselleni kahvia. En edes muistanut tytön nimeä tai saanut puhelinnumeroa.

Hätkähdin. Oven kolahdus – vieläpä vessan oven. Sieltä hän tuli. Hiukset märkänä ja pörröisinä hän tuli, päällään eilisen baari-illan housut ja toppi.

Hymyilin, ja hän hymyili minulle.

----



Kommentit olisivat kivoja, vaikken mitään syvällistä voi toivoa, koska tämä ei ole erityisen syvällinen teksti ^^; Mitä tahansa.

Comments

Ensireaktioni: Awww! ihana! ^-^
Todella toi tunnelman esiin. Jännitys ja hermostuneisuus siitä, mitä tuntemattoman kanssa pitäisi tehdä: kun herätään samasta sängystä, eikä silti pahemmin tunneta. Kun tilanne oli toivottu jne =) Kerkesi jo pelätä pojan puolesta, että tyttö on lähtenyt ja sitten se olikin siellä vielä! \o/
Joskus toivoisi itekin heräväänsä tollalailla - oli se sitten yhden illan juttu tai jo ennestään tuttu. Sai hyvälle tuulelle, kiitos :)
Kiitos paljon :> Oli mukava kuulla, että tämä herätti iloa.